Kuudes agilitykerta

iistaina oli kuudes kerta agilityn alkeiskurssia. Jatkoimme pienen pätkän tekemistä, tällä kertaa pätkä koostui vain kolmesta esteestä: hypystä, putkesta ja hypystä. Päätin heti alusta lähtien, että tällä kertaa teemme tuon pätkän takaperin ketjuttamalla. Aloitimme siis hyppimällä viimeistä estettä, jotta sain Akiraan vähän vauhtia ja sen jälkeen otimme putken mukaan. Sain lopulta Akiran ihan hyvään vauhtiin, ja koira vaikutti innostuvan tekemisestä. Apuna motivoinnissa käytin näyttelyistä hankittua ketunkarvaista koulutuslätkää, jolla saimme ihan hyvät jahtaamisleikit aikaiseksi. Ensimmäistä hyppyä emme ottaneet lopulta ollenkaan, koska Akiran vire oli parhaillaan kun olin pari kertaa saanut tehtyä putki + hyppy -setin. Kiitos oikealla hetkellä lopettamisesta kuuluu ohjaajalle, joka painotti nyt paljon sitä, että osaamme lopettaa sillä hetkellä, kun koira on selvästi vielä innostunut ja onnistunut viimeisimmässä toistossa. Tämä on asia, jossa kaipaan ehdottomasti harjoitusta. Jotenkin helposti meinaan tehdä liikaa toistoja, koska tiedän, että meillä on vain tuo tunti viikossa käytettävissämme. Kotona on helppo lopettaa muutaman toiston jälkeen, koska tiedän, että voimme jatkaa vaikka saman päivän aikana saman jutun treenaamista.

Harjoittelimme myös pussia, joka lähti ihan hyvin sujumaan. Tässä vaiheessa meitä oli kolme ihmistä mukana pitämässä huolta, että harjoitus menee oikein: ohjaaja piti Akiraa hihnasta, toinen kurssilainen piti pussin suuta ylhäällä avoimena ja minä olin pussin päässä kutsumassa Akiraa. Joka toiston jälkeen pussin suuta laskettiin hieman alemmas. Tätä otimme neljä toistoa, emmekä siis vielä päässeet siihen pisteeseen, että pussi olisi ollut vapaana maassa. Mutta ehkä ensi kerralla!

Akira painii imurin kanssa. Imuri saa hännän vispaamaan.

Olen nyt panostanut kentän ulkopuolisiin treeneihin uudella tarmolla. Olemme jatkaneet 2on2off-kontaktien treenaamista paitsi sisällä kotona myös ulkona. Olemme treenanneet niin kaupan pihalla katukiveyksen avulla kuin lenkillä kivien päällä. Tarkoituksena on saada Akira yleistämään tuo asento kodin ulkopuolelle. Ajattelin, että otamme tuota harjoitusta eri paikoissa joka päivä ainakin yhdellä lenkillä. Sitten pitäisi miettiä, millä tavoin jatkan treenaamista kentällä. Mietin, että voisin ehkä kokeilla ihan vanhanaikaista takaperin ketjuttamista, nostaisin siis Akiran vaikkapa puomin loppuun, ja naksulla yritän saada koiran huomaamaan, että tässä yhteydessä tuota samaa kikkaa voi käyttää lelun/herkkujen tienaamiseen.

Nyt meillä on myös mahdollisuus jatkaa agilityryhmässä treenaamista kesäkauden loppuun asti. Otin alkeiskurssin ohjaajan kannustuksesta yhteyttä jatkoryhmän ohjaajaan, joka lupasi meidän tulla kokeilemaan, miten treenit lähtevät siellä sujumaan. Painotin hänelle, että tarvitsemme runsaasti perustreeniä esteisiin, joten sen ei pitäisi sitten tulla yllätyksenä. Jänskättää, toivottavasti saamme sitten jatkaa siellä koko loppukauden ajan!

Akira päikkäreillä. Ja irtokarvoja löytyy kiitettävästi kyllä!

Tajusin tässä yhtenä iltana ämpärin kiertämistä treenatessamme, että Akira on tainnut tottua tekemään treenit kotona aika alhaisella viretasolla. Rauhassa tekeminen on ennemmin sääntö kuin poikkeus, johon en ole tajunnut reagoida ennemmin. Tämä sitten varmasti näkyy kaikessa muussakin, esimerkiksi siinä, että kentällä Akira tekee kaikki jutut varsin rauhallisesti. Olisi pitänyt alusta asti panostaa oikeanlaiseen viretilaan, mutta se on ollut hankalaa, koska minulla ei ole ollut konkreettista käsitystä siitä, millainen oikea viretila on. Olen nyt sitten ajatellut kotonakin käyttää lelupalkkaa mahdollisimman paljon, koska sillä saan vauhtia koiraan herkkujen vain hidastaessa tahtia entisestään. Viime päivinä tehdyt treenit kissan onkilelua käyttäen ainakin ovat vaikuttaneet ihan hyvältä. Jos jollakulla on vinkkejä, miten saisin tämän viretilaongelman korjattua, niin saa vapaasti kommentoida ja ohjeistaa!

Terveysasiasta nyt sen verran, että uskon antibioottien alkaneen tepsiä. Akira ei nuole enää jatkuvasti vehkeitään ja on vaikuttanut yleisesti pirteämmältä. En ole aiemmin tajunnut, että Akira on ollut vähän apaattinen viime viikkoina, mutta nyt huomaan sen kyllä. Rassukka, vaikea sanoa kauanko Akira ehti kärsiä virtsatietulehduksesta ennen huomaamista. Sinällään sen huomaaminen uroksella tuntuu minusta hankalalta, että uroksilla merkkailu on muutenkin ihan erilaista kuin nartuilla. Toivotaan, että perjantain kontrollinäytteestä saadaan puhtaat tulokset ja päästään sitten mukaan näyttelyihin!