Alusta asti on ollut selvää, että shiban kanssa treenaaminen voi vaatia enemmän ajattelutyötä kuin palveluskoirarotujen kouluttaminen. Siinä missä palveluskoirat on jalostettu toimimaan yhteistyössä ihmisen kanssa ja ovat siten jo pelkän miellyttämisenhalunsa vuoksi ihanteellisia koulutettavia, shiboja on alunperin käytetty pienriistan metsästykseen, ja niitä on totuttu itsenäisyytensä ja omapäisyytensä vuoksi kutsumaan kissamaisiksi koiriksi. Tämän vuoksi lähtökohtanani treenaamiselle onkin koiran mukaan eteneminen. Tavoitteenamme on treenata omaksi iloksi ja kilpailla joskus, jos se oikeasti vaikuttaa mahdolliselta.
Tällä hetkellä tahkoan omaan päähäni muutamia keskeisiä periaatteita, jotka ovat tärkeitä Akiran kanssa treenatessa.
1. Treenien rytmitys ja tekemisen hauskuus
Perusasioita Akiran kanssa treenaamisessa ovat ensinnäkin hauskuus ja lopettaminen aina onnistumisen jälkeen vielä innostuksen ollessa huipussaan. Yhdellä kertaa treenataan yhtä juttua vain muutamien toistojen ajan, minkä jälkeen vaihdetaan aihetta. Alussa innostuin vetämään liian pitkiä treenejä, mikä johti siihen, että Akira ei enää lopulta tullutkaan oma-alotteisesti treenaamaan tokojuttuja. Kun aloin erityisesti kiinnittää huomiota toistojen määrään ja iloiseen yhdessä tekemiseen, palautui myös Akiran kiinnostus treenaamista kohtaan. Nykyään jos otan naksuttimen ja treenipussin esiin, Akira hakeutuu pian vierelleni perusasentoon, vaikka en olisi vielä edes käskyä antanut. Se mielestäni kertoo, että jotain on tehty oikein. :)
2. Motivointia, motivointia, motivointia
Motivoimiseen saa shiban kanssa treenatessa kiinnittää erityistä huomiota. Akiran kanssa on tullut usein huomattua, että koira osaa yllättävän paljon, kunhan sillä on kiinnostusta treenata. Toisella agilityn alkeiskerralla treenasimme Akiran kanssa omatoimisesti hyppyä ja siivekkeen kiertämistä. Akira löntysteli esteen yli hakemaan siivekkeen vierestä palkkionsa, lihapullan palan. Kun nappasin Akiran lempilelun, ketun, mukaan treeneihin, koira osoitti, että osaa hypätä vauhdikkaasti ja hoitaa homman myös kauempaa tapahtuvalla lähettämisellä, kunhan vain löytää syyn esitellä kykyjään. Tämä siis vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten koiraa voi erehtyä luulemaan osaamattomaksi sen puutteellisen motivoinnin vuoksi. Jatkuvasti joudunkin kiinnittämään huomiota onnistuneeseen motivointiin ja toisaalta myös oikean vireen ylläpitoon. Siinä minulla onkin vielä paljon opettelemista!
3. Itse keksimistä puolesta tekemisen sijaan
Akiran kanssa houkuttelu ei ole toistaiseksi toiminut kovinkaan hyvin treenaamisessa. Jos houkuttelen, Akira passivoituu, eikä enää itse tarjoa treenattavaa toimintoa. Tämän vuoksi naksutin on meillä varsinkin uuden asian opettelussa aktiivikäytössä. Esimerkki hypyn harjoittelusta: Alussa yritin namin avulla houkutella Akiran kulkemaan esteen yli ja sen sujuessa kiertämään siivekkeen. Muita koirakoita seuratessani olin nähnyt tämän onnistuvan monilta helposti. Akiran kohdalla meni toisin: heti kun en käyttänyt käsiavustusta, Akira istui alas, otti kontaktin ja jäi vain odottamaan ohjeita. Jos puolestaan otin lähtökohdaksi toiminnan kehittelyn naksuttimella, homma lähti alusta asti liikkeelle toisella tapaa. Odotin Akiran tekevän jotain oikeaa (lähestyvän estettä, nostavan tassun esteen yli, nostavan toisen tassun esteen yli, kiertävän siivekkeen..) ja naksutin aina oikealla hetkellä. Akira koko ajan työskenteli keksiäkseen, mitä tällä kertaa haettiin. Tuloksena aktiivisesti oppimisessa mukana oleva koira!
Naksutinkoulutus hakee meillä vielä muotoaan, mutta pidän sitä meille sopivana tapana treenata. On houkuttelullekin paikkansa, esimerkiksi A-estettä harjoittelimme viime kerralla ihan vain houkuttelun avulla. Syynä tälle oli se, että ohjaajan kanssa treenatessa ja esteeseen vasta tutustuessa menen mieluusti siitä, mistä aita on matalin. Kenties joskus tulevaisuudessa osaan noitakin juttuja treenata naksun avulla.
Ensi kerralla kirjoittelen meidän agilityharrastuksen alotuksesta. Tämän jutun kuvitus on muuten viime vuoden elokuulta, jolloin Akira oli kolmen kuukauden ikäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti