Agilityn alkeiskurssilla

Tiistaina oli neljäs kerta agilityn alkeiskurssia Akiran kanssa. Olemme aiemmilla kerroilla harjoitelleet hyppyestettä, putkea, rengasta, keinua ja A-estettä. Tällä kerralla harjoittelussa olivat puomi ja pujottelu.

Akira koirapuistossa toukokuussa.

Puomi sujui helpommin kuin oletin: Akira lähti heti esteen luo päästyään kipittämään pitkin puomia. Namitin koiraa heti aika paljon, että saisin mahdollisimman positiivisen ensimmäisen kokemuksen esteestä. Akira meni esteen kaikkiaan kolme kertaa, namitusta vähensin joka kerralla. Ensimmäiset kerrat Akira meni katse kiinnittyneenä namiin, eikä ehkä edes tiedostanut esteen korkeutta ja puomin kapeutta. Viimeisellä kerralla Akira jopa kulki oma-alotteisesti ilman jatkuvaa namikontaktia ja vilkuili välillä alas ja sivulle. Onneksi koira ei kuitenkaan hetkahtanut korkeudesta, ja kaikki suorituskerrat menivät siten ihan kivasti. Ensi kerralla sitten olisi tarkoituksena  jatkaa treenaamista etupalkkaa käyttäen. Alkuun ehkä on otettava toisto tai pari palkkaamalla koiraa myös kesken esteen suorituksen, jotta saadaan hyvä startti puomitreeniin.

Pujottelemista harjoiteltiin 2x2-menetelmällä. Tässä tyylissä koira aloittaa keppien välistä pujottelun harjoittelun yhden, kahdesta kepistä muodostuvan portin avulla. Ajatuksena on, että koira oppii menemään ensin tästä portista ja koira palkataan heti sen jälkeen siihen suuntaan, johon varsinaisessa esteessä kepit jatkuisivat, käytännössä siis näiden kahden kepin muodostaman rivin jatkeen suunnassa. Keskeistä on, että koira oppii menemään portista niin, että portin ensimmäinen keppi jää aina sen vasemmalle puolelle. Kun koira osaa mennä ensimmäisestä portista oikein, voidaan ottaa käyttöön toinenkin portti. Tällä tavoin koira saadaan tehokkaasti ja sen omaa aktiivisuutta korostaen oppimaan keppien oikea suoritus.

Tämä harjoittelu tahmasi hieman. Syynä oli varmaankin se, että oltiin jo treenattu paljon muuta, ja tuollainen voimakkaasti omaa aktiivisuutta vaativa harjoitus oli vähän liikaa varsinkin, kun Akiran painikaveri Alma oli lähistöllä. Kun olemme kotona harjoitelleet hyppyä (sekä toko- että agility), olen hoitanut treenin ilman sen kummempia houkutteluja. Olen siis oikeasta toiminnasta naksuttamalla saanut suoritusta kehitettyä oikeaan suuntaan yllättävänkin nopeasti. Kentällä vastaavanlainen toiminta ei kuitenkaan onnistunut. Pitää miettiä, miten ensi kerralla treenattaisiin, jotta tilanteesta tulisi motivoivampi Akiralle. Itse näkisin ihanteena, että pääsisimme harjoittelemaan tätä aivan kahden kesken, jolloin saisin rauhassa naksutella ja Akirallakin olisi helpompi keskittyä. Tietenkin voidaan katsoa, josko tehtäisiin tämä vaikkapa harjanvarsia apuna käyttäen jossain täällä kotipihalla.. :D

Valmiina harhauttamaan.

Aiempien kertojen esteet ovat edistyneet joka kerta. Akira rakastaa hyppyjä, ja käytinkin niitä nyt vähän kuin välipaloina, joiden avulla sain aina vauhtia koiraan. Pari hyppyä ja vauhdikkaat vetoleikit, niin koira keskittyi ja oli kiinnostunut seuraavalla esteellä. Rengasesteeltä Akira pääsi karkaamaan peräti kaksi kertaa suoraan Alman luo, tätä se ei ole aiemmin tehnyt. Akira hienosti odotti esteen toisella puolen ja käskyn saatuaan hyppäsi vauhdikkaasti renkaan läpi. Harmi vain, että vauhdikkaasti se matka jatkuikin siitä suoraan minun ja lelupalkan ohi Alman luo. Jatkossa kiinnitän enemmän huomiota siihen, mihin suuntaan suorituksia treenaan.

A-esteen ja keinun suhteen olen todella tyytyväinen kehitykseen. Keinua Akira alkoi vieroksua ekalla kerralla, eikä olisi lopulta halunnut ollenkaan kiivetä esteelle. Pitämällä keinua liikkumattomana ja laskemalla laudan äärimmäisen hitaasti alas sain sen kuitenkin vähitellen luopumaan epäluuloisuudestaan, ja viimeksi mentiin jo pari kertaa niin, että en koskenutkaan lautaan, vaan se sai laskeutua vapaasti. Tunne putoamisesta laudan mukana on Akiran mielestä yhä ilmeisen epämiellyttävä, mutta vähitellen saadaan varmasti tämäkin sujumaan.

A-este oli ensimmäisellä kerralla todella vaikean oloinen. Akiralta meni valehtelematta varmasti ainakin viisi minuuttia ylittää este. Tästä ajasta valtaosa meni siihen, että Akiraa houkuteltiin nostamaan myös takajalat esteelle. Akira yritti kaikkensa, ettei sen olisi tarvinut tehdä niin: Akira kiipisteli varpaillaan, venytti kaulaa ja keskikroppaa ja yritti kiertää sivusta herkun luo. Lopulta Akira kuitenkin uskaltautui nostamaan takajalatkin esteelle, ja aktiivisella namittamisella este saatiin ylitettyä. Sen jälkeen Akira heti ottiki ja itse ryntäsi esteen päälle ilman sen kummempia pohtimisia. Sama linja jatkui myös viime treeneissä. Akira teki A-esteen varmaan kuusi kertaa putkeen, joka kerta ilman mitään kummempia houkutteluja. Ensi kerralla voidaankin sitten siirtyä etupalkkaan senkin kanssa. Vielä tällä kerralla namitin Akiraa laskeutumisen ajan, jotta se malttaisi tulla esteestä alas riittävän hitaasti eikä hyppäisi puolivälistä.

Juomatauko.

Nyt kaipaisin ehdottomasti apuja motivointiin. Miten pitää koiran vire riittävänä? Entä mikä olisi sopiva treenien rytmitys? Nameissa on se ongelma, että Akiran suoritus monesti hidastuu niitä käytettäessä. Leluista Akira tykkää, mutta kutakin lelua voi käyttää vain pari kertaa putkeen, sen jälkeen kiinnostus muita koiria kohtaan vie voiton. Ihanne olisi, että Akiralle saataisiin jokaiselle esteelle samanlainen innostus kuin minkä hypyt ja A-este nyt vaikuttavat tuottavan.