Juhannuspäivänä piipahdimme Rovaniemen kansainvälisessä koiranäyttelyssä moikkaamassa Akiran siskopuolta. Samalla Akiran emäntä sai taas hieman lisäsiedätystä näyttelyistä, ettei sitten tosi paikan tullen ehkä jännittäisi ihan niin paljoa. Päivä oli kaikkiaan aivan mahtava: oli kiva tavata Navi ja Navin emäntä, joka antoi paljon hyödyllisiä koulutusvinkkejä jälleen kerran. Akira pääsi vähän leikkimäänkin Navin kanssa, vaikka Navi ei ollut yhtä innokas painimisesta kuin Akira olisi ollut. Liekö jotain vaikutusta silläkin, että Akira oli suhteettoman kiinnostunut Navin takapuolesta ja yritti käyttää hyväkseen jokaisen hetken, jolloin Navi ei huomannut suojella takalistoaan. :D Tapasimme myös pari muuta shibaa tuon päivän aikana, niistä toinen näkyykin toisen kuvan taustalla. Navin osalta näyttely sujui todella hienosti, mutta en toisaalta ihmettele, sillä Navin keskittyminen kehässä on ihan eri luokkaa kuin Akiran. Päivä oli todella kiva kokemus kaikkiaan! Akira oli aivan naatti, kun lähdimme alueelta. Tästä on hyvä ottaa opiksi omia ensimmäisiä näyttelyjä varten: häkki mukaan rauhoittumista varten, ja mahdollisimman paljon aikaa lepäilylle.
Ikäväksemme tämän viikonlopun jälkeen saimme nyt myös käydä ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä muusta kuin rokotussyystä. Akira pissasi kahtena yönä unissaan, mikä on selvä merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Virtsanäytteen ottaminen oli luku sinänsä. Sain siinä pakasterasian kanssa kykkiessäni huomata, että ei urokset tosiaan montaa pisaraa kerralla pissaa reviiriä merkkaillessaan. Onneksi se kerätty teelusikallinen tai pari riitti diagnoosia varten. Akiralla todettiin ärhäkkä virtsatietulehdus sekä myös tulehtunut eturauhanen. Virtsassa oli myös runsaasti kiteitä, minkä vuoksi virtsarakko ja eturauhanen tarkastettiin ultraäänellä. Rakossa ei onneksi ollut merkkejä virtsakivistä tai isoista kide-esiintymistä. Akira sai myös sormen takapuoleensa, mikä ymmärrettävästi ei kovin innostanut. Shibakiljuntaa ei kuultu koko aikana, vaikka vähän jo sitä odotin, kun poika yritti vatsaa ajeltaessa rimpuilla pystyyn. Enpä ole kuullut shibakiljuntaa muutenkaan varmaan puoleen vuoteen, mikä ei tosiaan ole kuin pelkästään hyvä asia.
Nyt sitten napsitaan antibiootteja ja toivotaan, että tulehdus taittuu näillä. Samalla myös jänskätetään sitä, ehtiikö Akira toipua ajoissa niin, että meidän ei tarvitse skipata ensimmäistä näyttelyämme antidoping-sääntöjen vuoksi. Ensimmäiset lääkkeet menivät alas herkkuihin naamioituina, onni on ahne koira!
Loppuun vielä juttua treeneistä: ollaan nyt Akiran kanssa treenailtu 2 on 2 off -kontakteja naksuttelemalla. Juttu on lähtenyt kivasti sujumaan, ja Akira on ollut innostuneen oloinen. Saapa nähdä, miten tämä tästä kehittyy! Kuvaan videota edistymisestä ja julkaisen sen sitten, kun olemme vähän pidemmällä.
Tommi puolestaan on alkanut treenata Akiran kanssa mangusti-istuntaa. Tässäkin on käytetty naksutinta, ja Akira huomasikin nopeasti, mistä tempussa on kyse. Hauska seurata tuon kaksikon yhteistyötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti