Rally-Akira

Tällaisen suloisen pesukarhun kans on kiva lenkkeillä sateellakin. 

Viikko on taas menyt vauhdikkaasti. Maanantaina kävime kolmannen kerran rallytokoilemassa ja kylläpä olikin taas kivaa! Olen suorastaan hämmentynyt siitä, kuinka Akira on jaksanut skarpata koko treenikerran putkeen. Minusta on jopa tuntunut, että Akira on kerta kerralta parantanut keskittymistään. No okei, kentällä oli yksi kohta, jossa emme kerta kaikkiaan voineet treenata, koska siellä oli jokin aivan vastustamaton haju. Treenatessamme vakkaripaikallamme piti myös sen verran katsoa, etten seurauttanut Akiraa ruohonleikkuukasojen yli, niitä on nimittäin aina pakko vähäsen pelmuttaa. Mutta noin muuten oli kyllä todella reipas ja innokas Akira taas! <3 

Tällä kertaa treenasimme neljää eri kylttiä. Ensin ihan vain istumista seuraamisesta (tuttua juttua) ja sen jälkeen liikkeellelähtöä juosten suoraan istumisesta. Siinä saadaan vielä harjoitella, että Akira ei pomppisi, mutta hyvin päästiin alkuun. Kolmantena harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa. Onneksi tässä liikkeessä ohjaaja pysähtyy koiran lisäksi, ei nimittäin ole vielä maahanmenot meillä kunnossa. Tämä johtuu ihan vain siitä, että silloin joskus alussa opettaessani Akiralle maahanmenoa en kiinnittänyt huomiota siihen, meneekö koira maahan istumisen kautta vai kyynärät edellä. Niinpä Akira oppi tekemään sen juuri väärin, siis istumalla ensin. Sitä on sitten yritetty korjata käsiavustuksen kautta, mutta käden häivyttäminen on jotenkin jäänyt, koska Akira on ollut todella riippuvainen käsiavustuksesta. Ja toki, jos rehellisiä ollaan, ei me pitkään aikaan koko liikettä edes trenattu, koska sitä ei tarvittu. No, nyt sitten treenataan!

Viimeinen kyltti oli seuraamisen jälkeen pysähdys, istuminen ja maahanmeno, jonka jälkeen ohjaaja kiertää koiran ympäri. Ha, tällaisia juttujahan me on tehty Akiran kanssa jo pentuna (erilaisia odottamisia ja paikkamakuita), joten kerrankin meillä sujui lähtökohtaisesti ihan hyvin! Maahanmenossa tosiaan käytän käsiavustusta, mutta noin muten meni kyllä kivasti.

Olen muuten yhä edelleen käyttänyt Akiralle tuplapalkkaa. Minusta tuntuu, että se pitää Akiran motivaatiota yllä aika merkittävästi. Akira saa nyt siis herkun aina jonkun suorituksen jälkeen ja lisäksi palkkaan lelulla satunnaisesti, sillä tavoin leikki pysyy motivoivana.

Voi, olen kyllä tykännyt tästä rallytokosta ihan yllättävänkin paljon! Mitäköhän ihmettä me sitten tehdään, kun tämä alkeiskurssi loppuu? Olisi tosi mukava jatkaa tätä jossain porukassa, että harjotteluinto ei lopahtaisi. Ehkä pitää sitten alkaa etsiskellä jotain avoimia treeniporukoita. Meillähän ei harmillisesti ole enää kuin yksi treenikerta jäljellä, sen jälkeisen viikon treeneihin emme reissun vuoksi pääse ja viimeinen treenikerta siirrettiinkin juuri tuohon meidän reissukerralle. No, pitää ottaa ilo irti siitä, mitä on jäljellä! Nyt me on aina silloin tällöin treenattu liikkeitä lenkeillä, ihan kivoja välipaloja sellaiset. Akira tarjoaa seuraamista todella paljon ja tykkää selvästi treenata, joten mikäs siinä!

Akira ja poseeraamisen taito. Vaikka eihän tässä ollut tarkoitus poseerata,
emäntä vain halusi kuvan iloisesti seuraamista tarjoavasta koirasta (ja
samalla tietysti rikkoi seuraamisasetelman etsiessään parempaa kuvakulmaa).

Agilityssa meillä oli tällä kertaa pieni ratapätkä, jossa oli myös päällejuoksua. Muut olivat treenanneet päällejuoksua viime viikolla, kun itse olin järjestämässä mätsäreitä, joten eihän ne osuudet mitenkään erityisen hienosti menneet, mutta menivät kuitenkin.

Ensin siis vähän linjasta sivussa olevia esteitä, koira putkeen, putken jälkeen hyppy vitosesteen yli, kutosen jälkeen päällejuoksu, sitten kutoseste sivusta kiertämällä A-esteelle, kasihyppy, valssin kautta käännös ysille ja sitten kymppi eri suuntaan kuin lähdössä.

Akiralla ei ollut mitään ongelmia renkaan kanssa, läpi meni epäröimättä joka kerta. Akira myös on alkanut jopa lukea rataa ja siksi minulla olikin kiire saada se hyppäämään myös kolmoseste, muuten kun Akira meinasi lukita putken seuraavaksi esteeksi renkaan jälkeen. Putken jälkeinen rytmitys meni ekoilla kerroilla vähän pieleen, mutta onneksi sen sentään sain korjattua viimeisillä kerroilla. Vitos- ja kutosesteetkin onnistuivat, vaikka päällejuoksu oli minulla kuulemma auttamattomasti myöhässä (en ihmettele, koska en ehtinyt ennen vuoroamme saada sen pääajatusta selville). Akira pinkoi innoissaan A:lle, mutta sieltä alas tuleminen oli vähän hidasta. Häsläsin vähäsen, mutta sain Akiran hyppäämään kasiesteenkin, ihme kyllä. Sen jälkeen taisinkin jo palkata koiran, kun oma ote alkoi lipsua.

Muilla kerroilla päällejuoksuni ei korjaantunut, ja A-este veti Akiraa puoleensa vähän väärissäkin kohdissa. A on vissiin vain niin hauska juttu, että sieltä ei malttaisi pysyä poissa, jos lähettyvillä satutaan liikkumaan. Nauratti se häseltäminen, mutta ehdottomasti palkkasin Akiraa siitä, että se omatoimisesti hakeutui esteelle.

Ja leikki! Se se vasta parasta olikin! Akira ampui ihan mahdottomalla vauhdilla kiinni kettuun ja innostui siitä kerta toisensa jälkeen. Huomasi kyllä, että koira palkkautui lelusta nyt ihan tosissaan. Kyllä meidän kannattaa sitä lelupalkkaa käyttää aina kun mahdollista.

Tällaisia meidän lenkit ovat: pakko leikkiä kävyillä ja tappaa ne pyörimällä päällä.
Hetken kiehnäämisen jälkeen voi ihmetellä, että mites tähän näin päädyttiin. 

Keinuakin otettiin taas pitkästä aikaa. Pyysin toisen ryhmäläisen avuksi hidastamaan keinua, koska en ollut varma siitä, miten Akira tällä kertaa keinuun suhtautuisi. Akira meni keinulle vauhdilla, suunnisti kontaktialueella olleelle namilautaselle ja ei vaikuttanut olevan millänsäkään keinun liikkeestä. Viimeisillä toistoilla keinu sai laskeutua jo lähes vapaasti ja siitäkin huolimatta Akiralla oli heti keinun jälkeen kova into esteelle uudestaan. Pitää ottaa pikaisesti keinua uudelleen, jos vaikka saataisiin tällä tarmolla sitä kehitettyä eteenpäinkin.

Ei siis mitään täydellistä, mutta olin kyllä tyytyväinen meidän ratakertoihin. Akira teki innolla, sain itse vähän rentouduttua ja Akira on selvästi alkanut tosiaan päästä hommasta jyvälle. Ohjaamiseni on edelleen karmeaa, enkä pysty yhtään hahmottamaan kehoni asentoja tai rytmitämään tekemisiäni oikein. Mutta hiljalleen me ilmeisesti edistytään kaikesta huolimatta. Huomaan, että olen rallytokossa paljon rennompi, vaikka agilityssakin jännitys on kyllä onneksi laantunut jo huomattavasti siitä, millaista se oli viime kesänä. Ilo on, että hiljalleen me Akiran kanssa näemmä aletaan löytää se yhteinen sävel. Akira on ihan huippu tyyppi, ja on mahtavaa opetella toimimaan tiiminä!

Kuuli tyhjän koirapuiston kingi.

Pää pyörälle käännöksissä

No niin, treenikesä on polkaistu käyntiin ihan kivoissa merkeissä. Rallytokoa on nyt takana kaksi kertaa ja agilityssa on jatkettu suunnilleen samassa porukassa kuin talvikaudellakin.

Viime keskiviikkona otin Tommin mukaan agilitytreeneihin, jotta hän pääsisi ihastelemaan, kuinka olemme edes jossain määrin kehittyneet. Noh, tämä taisi olla väärä kerta tuollaisille suunnitelmille, sillä harjoittelun aiheena oli pakkovalssi. Rata näytti kutakuinkin tältä:

Tarkoituksena siis oli, että kakkosesteen jälkeen koira kiertää ulkokautta tuon kolmosesteen ja putken väliin, hyppää siitä kolmosesteen (siis eri suuntaan kuin kaksi ekaa estettä) ja jatkaa sitten putkeen. Loppurata onkin sitten suoraa revittelyä. Kolmosesteen ja nelosen välissä ohjaajan siis pitää tehdä pakkovalssi koiran kulkusuunnan kääntämiseksi.

Meillä tämä homma meni jotenkuten, ei mitenkään huipusti. Onnistuimme onnekseni kyllä tekemään pakkovalssin, vaikka mitenkään kaunista se ei ollut. Akiran vauhti hidastuu aina tuommosissa pyörittelyissä, koska Akirasta parasta olisi mennä täysillä, eikä nysvätä mitään erikoisjuttuja. Tietenkin tähän vaikuttaa osaltaan taas se, että ohjaukseni on todella karkeaa ja rumaa häsläämistä, mikä varmasti sekoittaa koiran käsitystä siitä, mitä tulisi tehdä. Mutta pakkovalssi siis onnistui, sain Akiran putkeen ja tehtiin loppusuorakin, vaikka tosin lopulta päädyttiinkin tekemään loppusuorana tuo sama pätkä, millä rata alkoi. :D Se oli hyvä lopetus niille treeneille.

Kepit oli taas plää. En tiedä, miten oikeasti saisin koiraan vauhtia. Akiralla ei ole niiden kanssa mikään hoppu, eikä oikea rytmi siten meinaa löytyä millään. Ehkä yritän ottaa niihin uutta pontta treenaamalla niitä 2x2-menetelmällä, johon nyt pitäisi löytyä kentältä ihan sopivat välineetkin. Viime kesänä jo aioin käyttää tätä tapaa, mutta se sitten jäi, kun 2x2-kepit katosivatkin välinevarastosta. Katsotaan, josko tästä löytyisi uutta intoa hommaan.

Rallytokossa meillä meni taas yllättävän mukavasti. Tällä kertaa mukana oli enemmän koirakkoja ja voimakkaan tuulen mukana tuntui tulevan paljon kiinnostavia hajuja, minkä vuoksi aluksi tuntui toivottomalta saada Akira keskittymään. Sitten yhtäkkiä tapahtui jotain, minkä seurauksena Akira olikin todella hyvin mukana treenissä. En tiedä, sytyttikö koiran ihan vain se, että sain kerran palkattua sen kuuntelemisestani vai mikä, mutta loppua kohden Akiralla oli jo todella hyvä tekemisen meininki. Oli kyllä päivän yllätys!

Treenattiin tällä kertaa saksalaista täyskäännöstä, 360 asteen käännöksiä ja ihan perus 90 asteen käännöksiä. Saksalainen on huvittavaa paikallaan räpeltämistä ja hihnaan sotkeutumista vielä toistaiseksi, mutta 360 astetta menee jopa vasemmalle ihan nätisti. Toki pakko sanoa, että en vielä pyöri paikallani, vaan teen pientä ympyrää, mutta Akira jopa osaa vähän käyttää takapäätään. Tästä ehkä on kiittäminen laatikkotreeniä, jonka avulla silloin joskus alussa opettelimme perusasentoa. Tähän väliin sopiikin linkittää Akiran siskopuolen Navin blogissa julkaistu vaiheittainen opastus laatikkotreenistä.

Olemme nyt treenailleet Akiran kanssa noita rallytokon käännöksiä iltalenkkien yhteydessä. Olen myös ottanut "oikea"- ja "vasen"-käskyt käyttöön, jotta koira oppisi yhdistämään kääntymisen tiettyyn suuntaan noihin käskyihin. Näin se sitten voisi oppia ennakoimaan tulossa olevaa käännöstä. Uskoisin, että tästä on apua sitten myöhemminkin, kun aletaan harjoitella seuraamisen käännöksiä ilman namiavustusta. Yritän kiinnittää huomiota myös siihen, että käyttäisin kehoani tehokkaasti avuksi viestiessäni tulevasta käännöksestä. Akira treenaa innokkaasti kanssani ja onnistumiset tuntuvat kumuloituvan. Toivotaan, että tämä treeni-innostus säilyy, on nimittäin tosi kiva, kun on mielekästä tekemistä lenkkien yhteydessä!

Nyt ajattelin, että treenailemme paitsi noita käännöksiä, myös eteen tulemista ja maahanmenon tekniikkaa. Rallytoko on osoittautunut yllättävän väsyttäväksi treeniksi Akiralle, joten sitä voisi hyödyntää pieninä annoksina myös päivittäisessä yhdessä touhuamisessa.

Taannoin oli aika hauska tilanne, kun Tommi testasi erotuomarin pilliäni sisällä. Pötköttelemässä ollut Akira rynnisti salamana paikalle "mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu"-ilme kasvoillaan. Pilli ihmetytti Akiraa niin, että Akira ryntäsi aina sinne, missä pilliin puhallettiin. Päätinkin käyttää tätä hyödykseni, sillä meillä on viime aikoina ollut ongelmana, että Akira ei tule enää koirapuistossa luo silloin, kun tarkoituksena on lähteä. Tämä liittyy mitä varmimmin pistolukkopantaan, sillä karvoja meinaa väkisinkin aina jäädä lukon sisään, vaikka kuinka yritän estää niiden väliin pääsemisen. Kun käytössä oli puolikiristävä panta, opetimme Akiralle pantakäskyn, jonka kuullessaan Akira rynnisti luo ja pujottautui pantaan. Luovuimme puolikiristävästä pannasta, koska panta pääsi muutamia kertoja putoamaan lenkillä Akiran pään yli koiran haistellessa. Tämä siis siitäkin huolimatta, että päälle puettaessa panta tuntui juuri sopivan kireältä löysimmillään. Kun aloimme käyttää pistolukkopantaa, emme tietenkään enää voineet käyttää pantakäskyä ja siitä (yhdistettynä pistolukkopannan karvaongelmiin) hiljalleen sitten alkoi kehittyä tuo kiinni ottamisen ongelma.

Päätinkin aloittaa luoksetulon suhteen puhtaalta pöydältä ja yhdistää pillin luoksetuloon. Aloin kotona yhdistää pillin ääntä ensin herkkuihin ja sitten luoksetuloon. Iltalenkin yhteydessä jo otimme pieniä harjoituksia, jotka onnistuivat loistavasti. Pakko muuten sanoa, että on tuolla koiralla loistavat hermot ja hyvä muisti. En ole ulkona treenannut mitään paikalleen jättämisiä tai muita pitkiin aikoihin, mutta ne onnistuvat edelleen hienosti. Nytkin otin Akiran sivulle, jätin istumaan paikalleen, juoksin itse useammankymmenen metrin päähän, käännyin ympäri, asetin käden sivulle kosketusasentoon ja kun puhalsin pilliin, Akira juoksi täyttä vauhtia koskettamaan kuonolla kämmentäni. Tämä onnistui myös toisella kertaa mainiosti, vaikka sillä kertaa jätin käden vähän ylemmäs, ja Akira missasi sen, vaikkakin yritti vauhdista hypätä ja koskettaa sitä kirsulla. Oli aika hauskan näköistä! Nyt sitten tarkoitus on jatkaa näitä treenejä satunnaisesti lenkeillä ja lopuksi sitten käyttää pilliä luoksetuloon myös koirapuistossa. Sielä sitten olenkin erityistarkkana, että Akira ei saa mitään syytä yhdistää luoksetuloa kiinni joutumiseen.

Huomiset agilitytreenit jäävätkin meillä väliin, koska olen järjestelemässä mätsäreitä. Tämä on ensimmäinen kertani tapahtumavastaavana mätsäreissä, joten toivotaan, että kaikki sujuu hyvin! Ensi viikolla sitten on taas sekä rallytoko- että agilitytreenit luvassa. Kivaa!