Omatoimitreenausta ja terveysasiaa

Torstaina saimme mahdollisuuden käydä kentällä treenaamassa omin päin samaan aikaan toisen porukan kanssa. Innostuin heti tietenkin tästä mahdollisuudesta, ja Tommikin lähti mukaan. Ja kylläpä meillä olikin hyvät treenit, vaikka aluksi näytti aika masentavalta: heti ekan putken jälkeen alkoi sataa ihan taivaan täydeltä, ja ehdimme kastua melkeinpä läpimäriksi ennen kuin ehdimme autolle suojaan. Kun sade viimein hellitti, pääsimme jatkamaan ja meni kyllä kokonaisuudessaan tosi kivasti!

Viimeisten toistojen vauhtia, jes!

 Ohjelmassa meillä oli treenata koiran itsenäistä esteiden suorittamista samaan tyyliin kuin maanantainakin. Tällä kertaa kuitenkin päätin minimoida virheet käyttämällä soveltuvissa määrin takaperin ketjuttamista hyppy-putki-hyppy-hyppy-pätkällä. Ensin treenasimme putkea, joka on tosiaan jostain mystisestä syystä alkanut tökkiä viime aikoina. Heti ekan toiston jälkeen Akira alkoi mennä taas vauhdikkaasti putkeen, joten jo se tavoite toteutui treenien aikana.

Kun putki sujui, lisäsin sen jälkeen yhden hypyn. Tommi päästi Akiran putken toisesta päästä, ja minä olin valmiina hypyn toisella puolen palkan kanssa. Ylipäätään koko pätkän treenit sujuivat näin, Akiran tarvitsi siis käytännössä lähinnä  juosta suoraan ja samalla selvittää esteet päästäkseen minun ja herkkujen/lelun luo. Akira taas kiersi hypyn, minkä jälkeen teinkin niin, että otimme ensin pelkän hypyn yhden kerran, ja sen jälkeen vasta lisäsimme putken eteen. Tämän jälkeen Akira ei kertaakaan enää kiertänyt hyppyjä treenin aikana, jee! Kun putki ja hyppy onnistuivat peräkkäin suoritettuina, lisäsin toisen hypyn radan loppuun. Tämäkin sujui ongelmitta. Lopulta laitoin vielä yhden hypyn ennen putkea, ja Akira meni koko pätkän määrätietoisesti kuin pieni ohjus. Mahtava poika! Tästä voi sitten jossain vaiheessa jatkaa harjoittelua niin, että minä olen lähettämässä Akiran pätkälle, ja avustaja vahtii namilautasta, että palkka varmasti tulee vain onnistuneesta suorituksesta. Tämän päivän kehityksen perusteella se tuntuu realistiselta lähitulevaisuuden tavoitteelta, kyllä me varmaan se vauhti, omatoiminen esteelle hakeutuminen ja varmuus hiljalleen jostain löydetään!

Koiranäyttelystä ostettu Hurtta Lifeguard-treeniliivi testikäytössä. Ajoi kyllä asiansa, vaikka olo oli kuin raksatyöntekijällä!

Treenasimme lisäksi taas muutaman toiston verran keinua, jonka laitoin varotoimena korkeammalle kuin viimeksi, jottei Akira enää ainakaan kokeilisi hypätä laudalle puolivälistä. Koiran eteneminen oli hidasta ja epäröivää, mutta hiljalleen se taas alkoi saada varmuuden kun alkuun vähän imutin namilla. Hidastin laudan laskeutumista vain vähäsen, eikä Akira vaikuttanut siitä välittävän. Lopuksi taas pienen epäröinnin jälkeen päästiin 2 on 2 off -asentoon, jes!

Tiistaina kävimme taas eläinlääkärillä, koska tulehdusarvot eivät tosiaan ole antibioottikuurista huolimatta palautuneet normaaleiksi. Tällä kertaa meillä oli toinen eläinlääkäri, joka on kuulemma kokeneempi ultraaja, ihan vain siltä varalta, että jos hän suositteleekin ultraäänitutkimusta taas uudelleen. Sain taas viedä virtsanäytteen tutkittavaksi. Oon muuten kehittynyt senkin keräämisessä: tällä kertaa keräsin näytteen ihan yksin ja hyvin meni! Näytteen pohjalta lääkäri totesi, että bakteereja tai kiteitä ei virtsassa enää ole, mutta punasoluja, valkosoluja ja proteiineja jonkin verran kuitenkin. Tämä viittaa hänen mukaansa siihen, että vaiva on eturauhasperäinen. Akira siis kärsii vanhojen ukkojen vaivoista! 

Akira joutui taas kestämään eturauhasen tunnustelua, mutta vieläkään emme kuulleet shibakiljuntaa, kerran Akira vain ynisi tuohtuneesti. Aristuksen ja rauhasen suurentuneisuuden vuoksi lääkäri suositteli hoidoksi antitestosteronipistosta, jonka Akira saikin sitten heti samalla käynnillä. Pistoksen antaminen sujui ongelmattomasti, mutta sen jälkeen kohta selvästi kirveli tai kutisti, sillä seuraavan vartin ajan Akira rappasi kohtaa toistuvasti ja lihakset nykivät selän alueella. Pistoksen vaikutus kestää kuukauden ajan, joten luultavasti viemme kuukauden päästä taas kontrollinäytteen, jotta saamme varmuuden siihen, ovatko tulehdusarvot laskeneet. Jos ongelma jatkuu, virtsarakko ultrataan jälleen ja näyte otetaan suoraan virtsarakosta. Toivottavasti siihen ei kuitenkaan tarvitse alkaa. Tässä välissä nyt kuitenkin vietämme ihan normaalia elämää ilman sen kummempia erikoisjärjestelyitä, Akira kun on pirteä ja iloinen isosta eturauhasestaan huolimatta.

Kokeilukerta jatkoryhmässä

Maanantaina oli tekemisen täyteinen päivä: iltapäivän puolella serkkuni tuli perheineen moikkaamaan meitä. Mukanaan heillä oli 10 kuukauden ikäinen kishunsa, jonka Akira on viimeksi tavannut joulukuussa. Pojat painivat ahkerasti ensin pihalla, sitten koirapuistossa ja sitten vielä täällä meillä. Muutaman kerran hermot paloivat puolin jos toisinkin, mutta heti sen jälkeen tilanne aina rauhoittui.

Japsit tutustelemassa toisiinsa koirapuistossa

Illalla sitten lähdettiinkin kokeilemaan onneamme agilityn jatkoryhmässä. Treenattavana oli putkesta ja hypyistä muodostettuja erilaisia lyhyitä pätkiä, joissa pääpointtina oli harjoitella valssia ja joidenkin koirien kanssa myös persjättöä. Minulla kieltämättä jännitti olla ihan ensimmäinen, joka sinne ensimmäiselle radalle meni, mutta koska siihen pystyin, niin ilmeisesti jotain kehitystä on omassa pääkopassakin tapahtunut. Päätin heti alussa, että emme kahmi liikaa, joten keskityimme kaikilla eri pätkillä valssin treenaamiseen.

Akira ei taaskaan ensin ois halunnut mennä putkeen, mutta lopulta sekin onnistui ohjaajan avustuksella. Tuota putkihommaa pitää alkaa korjata heti kun vain mahdollista, toivottavasti jo ensi kerralla. Tässä taannoin Akira tuli putkesta ulos hihna pään päällä sykkyrässä korvat vaakatasossa, minkä uskoisin olevan selitys nykyiselle putken vieroksumiselle. Kyllähän se putki vaan on ihan tyhmä juttu, kun hihnatkin siellä alkaa kettuilla! Pääpointtina meillä oli sitten valssien treenaaminen hyppyesteiden välissä, ja se ohjauskuvio minulta sujuikin ihan ok. Välillä Akira meni vauhdikkaammin, välillä hitaammin. Lopuksi treenattiin ihan suoran hyppy-putki-hyppy-hyppy-pätkän avulla omatoimista esteiden suorittamista, jolloin Akira sai vauhdin ihan hyvin päälle, vaikka hauskasti kahteen kertaan kiersikin toiseksi viimeisen hypyn. Leikittäessäkin Akira intoutui repimään lelua välillä ihan innokkaastikin, joten ehkä sekin lähtee tästä kehittymään. Jee, hyvä Akira!

Pariin kertaan treenasimme myös keinua, jonka lopussa Akira taas omatoimisesti hakeutui 2 on 2 off -asentoon. Se on selvästi hoksinut, mistä tässä on kyse! Harmi vain, että Akira sitten keksi kokeilla, josko herkuille pääsemistä voisi nopeuttaa hyppäämällä keinulle laskevan pään puolivälistä. Pudotus säikäytti koiran, mutta saatiin onneksi hieman taas sitä paikottua heti saman tien.

Oon tosi tyytyväinen siihen, että nyt sain pidettyä toistomäärät aisoissa. Käytin Akiran autolla lepäämässä neljä tai viisi kertaa treenien aikana. Ei siis ainakaan tullut tehtyä liian paljoa kerralla! Lisäksi ollaan aina muistaessamme käyty lenkkien yhteydessä leikkimässä läheisillä hiekkakentillä, jotta Akira oppisi yhdistämään tuollaiset kentät mukavaan yhdessä tekemiseen. Toivotaan, että tämä kantaa hedelmää pitemmällä aikavälillä. Joka tapauksessa oon todella iloinen siitä, että saadaan nyt jatkaa tuossa jatkoryhmässä koko kesäkauden loppuun asti, siis jonnekin syyskuulle nyt ainakin. Uskoisin, että siltä pohjalta on sitten varmempi olo hakeutua talvikauden ryhmiinkin.

Alkeiskurssin viimeinen kerta

Akiran kanssa käytiin ennen tiistain agilitytreenejä kahlomassa, minkä seurauksena Akira oli aika väsyneen oloinen agilitykentällä. Kyseinen treenikerta oli alkeiskurssin viimeinen, mikä vähän kyllä harmittaa. Toivotaan, että pääsemme jatkamaan jatkoryhmän kanssa pitempäänkin kuin vain ensi viikon kokeilukerran. Tällä hetkellähän meidän pitäisi saada Akiralle lisää itsenäisyyttä ja varmuutta esteiden suorittamiseen, joudun vielä liiaksi kannustamaan siihen.

Varsinaisena harjoitteena viimeisellä kerralla oli treenata valssia ja persjättöä putki-hyppy-hyppy-sarjan kautta. Olin heti alussa skeptinen, mikä tietenkin varmaan vaikutti suoritukseen. Yllättävää kyllä, saimme Akiran kanssa mentyä tuon setin läpi heti ekalla yrittämällä, vaikka en valssannutkaan. Akiran vauhti vain oli aika hidas ja väsynyt. Tämän onnistuneen kerran jälkeen Akira ei halunnut mennä enää putkeen, joten treenasimme itse ohjauskuviota ihan vain hyppyjen kautta. Kuviot itsessään menivät ok, vauhtia vain olisi saanut olla vähän enemmän. Leikitys sujui paremmin, siihen olen tyytyväinen. Pienen tauon jälkeen kuviot sujuivat mielestäni vielä paremmin, niihin olen siis tyytyväinen. Mutta kyllä huomasi, että Akiralle ei tuo kuumassa treenaaminen (vielä aiemman kahlailun jälkeen) ole mitään helppoa hommaa! Ohjaajakin totesi, että ei ole Akiralle sopiva treenisää tällainen helle, kun kieli pitkällä vain löntystelee esteeltä toiselle.

Omatoimisesti treenasimme Akiran kanssa myös keinua ja A:ta. Keinu oli korkeammalla kuin aiemmilla treenikerroilla, mutta Akira siitä huolimatta kipusi esteelle. Tällä kertaa hidastin taas laskeutumisvauhtia, ja näin edeten pääsimme onnistuneiden suoritusten kautta lähes vapaaseen laudan laskeutumiseen saakka. A on edelleen Akiran lemppari: heti A:n luo päästessään Akira kipuaa esteen päälle. Akira pääsi myös todella yllättämään minut: sekä keinulla että A-esteellä Akira tarjosi satunnaisesti ilman mitään avitusta 2 on 2 off -asentoa! Tämä keksintö toi myös vauhtia etenkin A:n suoritukseen, aiemmin kun laskeutumisvaihe on ollut varsin hidas. Niinpä kokonaisuudessaan viimeinen treenikerta jäi ehdottomasti plussan puolelle, sillä jotain edistymistä on selvästi tapahtunut, vaikkei se mahdottoman nopeaa olekaan. Jee!

Torstaina kävimme myös taas mätsäreissä. Tällä kertaa sain jännitykseni hillittyä taas hieman paremmin kuin aiemmin, ja Akirakin jaksoi tsempata koko tapahtuman ajan. Saatiin parikehästä punainen nauha ja positiivista palautetta, ainoastaan liikkeen tuomari olisi toivonut olevan innokkaampaa. En kyllä yhtään ihmettele tuota, Akira nimittäin liikkui aika vastahakoisesti tuossa auringonpaisteessa. Muuten tuomari kehui koiraa miellyttäväksi ja helpoksi käsitellä (huh!) ja sanoi jopa omaksi suosikikseen. Punaisten kehässä oltiinkin mukana ihan loppuun asti, ja olin todella yllättynyt siitä, kuinka mahtavasti Akira jaksoi pönöttää, antoi korjailla asentoaan ja oli skarppina koko ajan. Sijoitusta ei tullut (koiria oli joku 45 pienten aikuisten sarjassa), mutta olen todella tyytyväinen siihen, miten homma kaikkiaan sujui. En tiedä kuinka paljon vaikutusta oli sillä, että olen nyt ottanut tavaksi leikittää Akiraa vauhdikkaasti aina kehien jälkeen, ja lisäksi juuri ennen kehää vahvistan kontaktia. Ainakaan Akira ei tällä kertaa vilkuillut muita koiria, vaan keskittyi täysillä siihen, mihin halusinkin sen keskittyvän. Olipa kyllä kiva kokemus! Harmi vain, että emme pissatulehduksen vuoksi päässeet osallistumaan lauantain näyttelyyn, nyt olisi ollut itselläkin varmempi mieli mennä kehään. Mutta viimeistään ensi kesänä sitten, silloin onkin paljon ryhmänäyttelyjä ja kv-näyttelyjä tarjolla.

Akira testaa uutta viilennystakkiaan. Emäntä jätti viisastuneena laputkin paikalleen testailun ajaksi, ekasta takista kun napsi laput irti ja sovitti vasta sitten vain todetakseen, että liian isohan se takki oli.

Hellettä on piisannut, ja ollaankin käyty sitten Akiran kanssa koirille sallitulla rannalla päivän kuumimpien tuntien jälkeen. Akira on päässyt tuolle rannalle jo kolmena kertana tällä viikolla, ja kerta kerralta koira on vaikuttanut innostuneemmalta vedestä. Rannalla on hiekkapohja, ja se jatkuu matalana todella kauas rannasta. Akira on kirmaillut onnessaan, kun on saanut kahlata ilman pantaa. Akiran liikkuminen vedessä on hauskaa katsottavaa, sillä Akira tykkää pomppia vedessä kaurishypyillä eteenpäin ihan kuin hangessa konsanaan. Kerran poika taisi päätyä uimaankin, kun löydettiin hieman syvempi kohta. Akira vaikutti hieman hämmentyneeltä, polski hetken aikaa ja palasi sitten takaisin päin saadakseen tassut taas pohjaan. Kahlomisen jälkeen turkki on sen verran kostea, että se mukavasti viilentää koiraa. Niinpä ollaan voitu jäädä hetkeksi pötköttelemään rannalle, eikä Akira ole ollenkaan vaikuttanut olevan kuumissaan. Läähättämisen sijaan Akira on patsastellut ylväänä auringonpaisteessa, eikä ole halunnut edes mennä itselleen järjestettyyn varjopaikkaan. Nyt sitten saadaan toivon mukaan samanlainen mukava olo tuolla uudella viilennystakilla, jonka ostin tästä viikonlopun koiranäyttelystä.

Seitsemäs agilitykerta

Alkeiskurssin toiseksi viimeisellä kerralla panostin laatuun entistä enemmän. Tehtiin Akiran kanssa muutama kerta A:ta ja puomista ihan vaan loppuramppia, että saatiin harjoteltua 2 on 2 offia. Akira ei suoraan vielä itse ole saanut yleistettyä viime aikojen treenejä kentälle, mutta nopeilla reaktioilla naksun kanssa sain koiran jäämään oikeaan asentoon ja palkkasin siitä ruhtinaallisesti. Enemmänkin olisi haluttanut treenata, mutta kerrankin maltoin mieleni. Käytin koiraa muutenkin tauoilla useaan kertaan tunnin aikana, jotta ei väsymys tai kyllästyminen pääsisi iskemään. Tähän pitäisi ymmärtää panostaa enemmän aina.

Tänään varsinainen treeni olisi käsittänyt hyppy + rengas + putki + hyppy + hyppy -radan. Minun ja Akiran kohdalla tosin lopulta päädyttiin tekemään ihan muuta, ja olen varsin tyytyväinen siitä. Kysyin ennen vuoroamme toiselta ohjaajalta, miten saisin korjattua virettä kentällä, sillä olen mitä ilmeisimmin tehnyt sen virheen, että olen pitänyt kotitreenimme varsin matalavireisinä ja tämä näkyy nyt kentälläkin. Meidän vuorollamme sitten keskityttiin ratkomaan juuri tätä ongelmaa. Ohjaajan mukaan leikkipalkan kehittäminen olisi meillä keskeistä. Niinpä sitten ensin otettiinkin ihan vaan rengasta ja sen jälkeen leikitystä, jotta ohjaaja pääsi seuraamaan, mitä kannattaisi muuttaa. Lopulta muutos oli yksinkertainen: minun pitää opetella passiivisemmaksi. Häslään leikkiessä liikaa, mikä sitten syö Akirastakin leikkitehoja. Kun keskityin olemaan lähinnä lelutelineenä, Akira oli selvästi innostuneempi eikä leikki-innostus lopahtanut hetken jälkeen. Pienet jutut tekevät joskus ison muutoksen! Siinä me sitten leikittiin, ja ohjaaja antoi vinkkejä sivusta.

Samalla sitten eräs pelkoni pääsi toteutumaan. Ohjaaja halusi että kokeilen, mitä tapahtuu jos Akira voittaa lelun kokonaan itselleen. Olin jo aiemmin ottanut Akiralta hihnan irti, mikä oli mielestäni jo itsessään uskalias teko, sillä Akira on niin rohkea, että sitä ei pelota lähteä kauaskaan haistelemaan. Tämä siitäkin huolimatta, että aina aika ajoin vapaana oloa harjoitellessamme piiloudumme ja pyrimme siten pitämään Akiran valppaana. Asennehan yleensäkin meillä on, että me emme mene koiran perään, vaan koiran pitää etsiä meidät.

Ohjaajan pyynnön mukaisesti sitten päästin irti lelusta kesken vetoleikin, ja kävi aivan kuten oletinkin käyvän: Akira lähti vetämään ketun kanssa kunniarallia kohti kentän toista reunaa. En lähtenyt perään, vaan keskityin leikkimään yksinäni toisella lelulla ja kutsumaan koiraa aina välillä, ja lopulta Akira tulikin takaisin luokseni. Tuon jälkeen tehdyissä toistoissa Akira oli innostuneemman oloinen, ja pysyi vapaanakin mukavasti mukanani, kerran vain yritti mennä moikkaamaan läheltä kulkenutta kultsikkaa. Kokonaisuudessaan kokemus oli siten hyvä, vaikka ratatreeni jäikin välistä muutamia yksittäisesteitä lukuunottamatta. Mielestäni tämä treeni oli paljon tärkeämpää kokonaisuuden kannalta. Muilla oli hauskaa katsella häsläämistämme, kun Akira vaan kauempana leikki ja mietti, tullako luokseni kutsun mukaisesti vaiko ei. Mutta eihän sillä ole väliä vaikka me toivottomilta vaikutettaisiinkin, itse ainakin haluan vielä uskoa, että tämä ehkä kantaa hedelmää jossain vaiheessa. Toivottavasti ensi kerralla päästään tekemään pätkääkin!

 Akiran kaivuuhepulit erään iltalenkin yhteydessä.