Kokeilukerta jatkoryhmässä

Maanantaina oli tekemisen täyteinen päivä: iltapäivän puolella serkkuni tuli perheineen moikkaamaan meitä. Mukanaan heillä oli 10 kuukauden ikäinen kishunsa, jonka Akira on viimeksi tavannut joulukuussa. Pojat painivat ahkerasti ensin pihalla, sitten koirapuistossa ja sitten vielä täällä meillä. Muutaman kerran hermot paloivat puolin jos toisinkin, mutta heti sen jälkeen tilanne aina rauhoittui.

Japsit tutustelemassa toisiinsa koirapuistossa

Illalla sitten lähdettiinkin kokeilemaan onneamme agilityn jatkoryhmässä. Treenattavana oli putkesta ja hypyistä muodostettuja erilaisia lyhyitä pätkiä, joissa pääpointtina oli harjoitella valssia ja joidenkin koirien kanssa myös persjättöä. Minulla kieltämättä jännitti olla ihan ensimmäinen, joka sinne ensimmäiselle radalle meni, mutta koska siihen pystyin, niin ilmeisesti jotain kehitystä on omassa pääkopassakin tapahtunut. Päätin heti alussa, että emme kahmi liikaa, joten keskityimme kaikilla eri pätkillä valssin treenaamiseen.

Akira ei taaskaan ensin ois halunnut mennä putkeen, mutta lopulta sekin onnistui ohjaajan avustuksella. Tuota putkihommaa pitää alkaa korjata heti kun vain mahdollista, toivottavasti jo ensi kerralla. Tässä taannoin Akira tuli putkesta ulos hihna pään päällä sykkyrässä korvat vaakatasossa, minkä uskoisin olevan selitys nykyiselle putken vieroksumiselle. Kyllähän se putki vaan on ihan tyhmä juttu, kun hihnatkin siellä alkaa kettuilla! Pääpointtina meillä oli sitten valssien treenaaminen hyppyesteiden välissä, ja se ohjauskuvio minulta sujuikin ihan ok. Välillä Akira meni vauhdikkaammin, välillä hitaammin. Lopuksi treenattiin ihan suoran hyppy-putki-hyppy-hyppy-pätkän avulla omatoimista esteiden suorittamista, jolloin Akira sai vauhdin ihan hyvin päälle, vaikka hauskasti kahteen kertaan kiersikin toiseksi viimeisen hypyn. Leikittäessäkin Akira intoutui repimään lelua välillä ihan innokkaastikin, joten ehkä sekin lähtee tästä kehittymään. Jee, hyvä Akira!

Pariin kertaan treenasimme myös keinua, jonka lopussa Akira taas omatoimisesti hakeutui 2 on 2 off -asentoon. Se on selvästi hoksinut, mistä tässä on kyse! Harmi vain, että Akira sitten keksi kokeilla, josko herkuille pääsemistä voisi nopeuttaa hyppäämällä keinulle laskevan pään puolivälistä. Pudotus säikäytti koiran, mutta saatiin onneksi hieman taas sitä paikottua heti saman tien.

Oon tosi tyytyväinen siihen, että nyt sain pidettyä toistomäärät aisoissa. Käytin Akiran autolla lepäämässä neljä tai viisi kertaa treenien aikana. Ei siis ainakaan tullut tehtyä liian paljoa kerralla! Lisäksi ollaan aina muistaessamme käyty lenkkien yhteydessä leikkimässä läheisillä hiekkakentillä, jotta Akira oppisi yhdistämään tuollaiset kentät mukavaan yhdessä tekemiseen. Toivotaan, että tämä kantaa hedelmää pitemmällä aikavälillä. Joka tapauksessa oon todella iloinen siitä, että saadaan nyt jatkaa tuossa jatkoryhmässä koko kesäkauden loppuun asti, siis jonnekin syyskuulle nyt ainakin. Uskoisin, että siltä pohjalta on sitten varmempi olo hakeutua talvikauden ryhmiinkin.