Alkeiskurssin viimeinen kerta

Akiran kanssa käytiin ennen tiistain agilitytreenejä kahlomassa, minkä seurauksena Akira oli aika väsyneen oloinen agilitykentällä. Kyseinen treenikerta oli alkeiskurssin viimeinen, mikä vähän kyllä harmittaa. Toivotaan, että pääsemme jatkamaan jatkoryhmän kanssa pitempäänkin kuin vain ensi viikon kokeilukerran. Tällä hetkellähän meidän pitäisi saada Akiralle lisää itsenäisyyttä ja varmuutta esteiden suorittamiseen, joudun vielä liiaksi kannustamaan siihen.

Varsinaisena harjoitteena viimeisellä kerralla oli treenata valssia ja persjättöä putki-hyppy-hyppy-sarjan kautta. Olin heti alussa skeptinen, mikä tietenkin varmaan vaikutti suoritukseen. Yllättävää kyllä, saimme Akiran kanssa mentyä tuon setin läpi heti ekalla yrittämällä, vaikka en valssannutkaan. Akiran vauhti vain oli aika hidas ja väsynyt. Tämän onnistuneen kerran jälkeen Akira ei halunnut mennä enää putkeen, joten treenasimme itse ohjauskuviota ihan vain hyppyjen kautta. Kuviot itsessään menivät ok, vauhtia vain olisi saanut olla vähän enemmän. Leikitys sujui paremmin, siihen olen tyytyväinen. Pienen tauon jälkeen kuviot sujuivat mielestäni vielä paremmin, niihin olen siis tyytyväinen. Mutta kyllä huomasi, että Akiralle ei tuo kuumassa treenaaminen (vielä aiemman kahlailun jälkeen) ole mitään helppoa hommaa! Ohjaajakin totesi, että ei ole Akiralle sopiva treenisää tällainen helle, kun kieli pitkällä vain löntystelee esteeltä toiselle.

Omatoimisesti treenasimme Akiran kanssa myös keinua ja A:ta. Keinu oli korkeammalla kuin aiemmilla treenikerroilla, mutta Akira siitä huolimatta kipusi esteelle. Tällä kertaa hidastin taas laskeutumisvauhtia, ja näin edeten pääsimme onnistuneiden suoritusten kautta lähes vapaaseen laudan laskeutumiseen saakka. A on edelleen Akiran lemppari: heti A:n luo päästessään Akira kipuaa esteen päälle. Akira pääsi myös todella yllättämään minut: sekä keinulla että A-esteellä Akira tarjosi satunnaisesti ilman mitään avitusta 2 on 2 off -asentoa! Tämä keksintö toi myös vauhtia etenkin A:n suoritukseen, aiemmin kun laskeutumisvaihe on ollut varsin hidas. Niinpä kokonaisuudessaan viimeinen treenikerta jäi ehdottomasti plussan puolelle, sillä jotain edistymistä on selvästi tapahtunut, vaikkei se mahdottoman nopeaa olekaan. Jee!

Torstaina kävimme myös taas mätsäreissä. Tällä kertaa sain jännitykseni hillittyä taas hieman paremmin kuin aiemmin, ja Akirakin jaksoi tsempata koko tapahtuman ajan. Saatiin parikehästä punainen nauha ja positiivista palautetta, ainoastaan liikkeen tuomari olisi toivonut olevan innokkaampaa. En kyllä yhtään ihmettele tuota, Akira nimittäin liikkui aika vastahakoisesti tuossa auringonpaisteessa. Muuten tuomari kehui koiraa miellyttäväksi ja helpoksi käsitellä (huh!) ja sanoi jopa omaksi suosikikseen. Punaisten kehässä oltiinkin mukana ihan loppuun asti, ja olin todella yllättynyt siitä, kuinka mahtavasti Akira jaksoi pönöttää, antoi korjailla asentoaan ja oli skarppina koko ajan. Sijoitusta ei tullut (koiria oli joku 45 pienten aikuisten sarjassa), mutta olen todella tyytyväinen siihen, miten homma kaikkiaan sujui. En tiedä kuinka paljon vaikutusta oli sillä, että olen nyt ottanut tavaksi leikittää Akiraa vauhdikkaasti aina kehien jälkeen, ja lisäksi juuri ennen kehää vahvistan kontaktia. Ainakaan Akira ei tällä kertaa vilkuillut muita koiria, vaan keskittyi täysillä siihen, mihin halusinkin sen keskittyvän. Olipa kyllä kiva kokemus! Harmi vain, että emme pissatulehduksen vuoksi päässeet osallistumaan lauantain näyttelyyn, nyt olisi ollut itselläkin varmempi mieli mennä kehään. Mutta viimeistään ensi kesänä sitten, silloin onkin paljon ryhmänäyttelyjä ja kv-näyttelyjä tarjolla.

Akira testaa uutta viilennystakkiaan. Emäntä jätti viisastuneena laputkin paikalleen testailun ajaksi, ekasta takista kun napsi laput irti ja sovitti vasta sitten vain todetakseen, että liian isohan se takki oli.

Hellettä on piisannut, ja ollaankin käyty sitten Akiran kanssa koirille sallitulla rannalla päivän kuumimpien tuntien jälkeen. Akira on päässyt tuolle rannalle jo kolmena kertana tällä viikolla, ja kerta kerralta koira on vaikuttanut innostuneemmalta vedestä. Rannalla on hiekkapohja, ja se jatkuu matalana todella kauas rannasta. Akira on kirmaillut onnessaan, kun on saanut kahlata ilman pantaa. Akiran liikkuminen vedessä on hauskaa katsottavaa, sillä Akira tykkää pomppia vedessä kaurishypyillä eteenpäin ihan kuin hangessa konsanaan. Kerran poika taisi päätyä uimaankin, kun löydettiin hieman syvempi kohta. Akira vaikutti hieman hämmentyneeltä, polski hetken aikaa ja palasi sitten takaisin päin saadakseen tassut taas pohjaan. Kahlomisen jälkeen turkki on sen verran kostea, että se mukavasti viilentää koiraa. Niinpä ollaan voitu jäädä hetkeksi pötköttelemään rannalle, eikä Akira ole ollenkaan vaikuttanut olevan kuumissaan. Läähättämisen sijaan Akira on patsastellut ylväänä auringonpaisteessa, eikä ole halunnut edes mennä itselleen järjestettyyn varjopaikkaan. Nyt sitten saadaan toivon mukaan samanlainen mukava olo tuolla uudella viilennystakilla, jonka ostin tästä viikonlopun koiranäyttelystä.