Rally-Akira

Tällaisen suloisen pesukarhun kans on kiva lenkkeillä sateellakin. 

Viikko on taas menyt vauhdikkaasti. Maanantaina kävime kolmannen kerran rallytokoilemassa ja kylläpä olikin taas kivaa! Olen suorastaan hämmentynyt siitä, kuinka Akira on jaksanut skarpata koko treenikerran putkeen. Minusta on jopa tuntunut, että Akira on kerta kerralta parantanut keskittymistään. No okei, kentällä oli yksi kohta, jossa emme kerta kaikkiaan voineet treenata, koska siellä oli jokin aivan vastustamaton haju. Treenatessamme vakkaripaikallamme piti myös sen verran katsoa, etten seurauttanut Akiraa ruohonleikkuukasojen yli, niitä on nimittäin aina pakko vähäsen pelmuttaa. Mutta noin muuten oli kyllä todella reipas ja innokas Akira taas! <3 

Tällä kertaa treenasimme neljää eri kylttiä. Ensin ihan vain istumista seuraamisesta (tuttua juttua) ja sen jälkeen liikkeellelähtöä juosten suoraan istumisesta. Siinä saadaan vielä harjoitella, että Akira ei pomppisi, mutta hyvin päästiin alkuun. Kolmantena harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa. Onneksi tässä liikkeessä ohjaaja pysähtyy koiran lisäksi, ei nimittäin ole vielä maahanmenot meillä kunnossa. Tämä johtuu ihan vain siitä, että silloin joskus alussa opettaessani Akiralle maahanmenoa en kiinnittänyt huomiota siihen, meneekö koira maahan istumisen kautta vai kyynärät edellä. Niinpä Akira oppi tekemään sen juuri väärin, siis istumalla ensin. Sitä on sitten yritetty korjata käsiavustuksen kautta, mutta käden häivyttäminen on jotenkin jäänyt, koska Akira on ollut todella riippuvainen käsiavustuksesta. Ja toki, jos rehellisiä ollaan, ei me pitkään aikaan koko liikettä edes trenattu, koska sitä ei tarvittu. No, nyt sitten treenataan!

Viimeinen kyltti oli seuraamisen jälkeen pysähdys, istuminen ja maahanmeno, jonka jälkeen ohjaaja kiertää koiran ympäri. Ha, tällaisia juttujahan me on tehty Akiran kanssa jo pentuna (erilaisia odottamisia ja paikkamakuita), joten kerrankin meillä sujui lähtökohtaisesti ihan hyvin! Maahanmenossa tosiaan käytän käsiavustusta, mutta noin muten meni kyllä kivasti.

Olen muuten yhä edelleen käyttänyt Akiralle tuplapalkkaa. Minusta tuntuu, että se pitää Akiran motivaatiota yllä aika merkittävästi. Akira saa nyt siis herkun aina jonkun suorituksen jälkeen ja lisäksi palkkaan lelulla satunnaisesti, sillä tavoin leikki pysyy motivoivana.

Voi, olen kyllä tykännyt tästä rallytokosta ihan yllättävänkin paljon! Mitäköhän ihmettä me sitten tehdään, kun tämä alkeiskurssi loppuu? Olisi tosi mukava jatkaa tätä jossain porukassa, että harjotteluinto ei lopahtaisi. Ehkä pitää sitten alkaa etsiskellä jotain avoimia treeniporukoita. Meillähän ei harmillisesti ole enää kuin yksi treenikerta jäljellä, sen jälkeisen viikon treeneihin emme reissun vuoksi pääse ja viimeinen treenikerta siirrettiinkin juuri tuohon meidän reissukerralle. No, pitää ottaa ilo irti siitä, mitä on jäljellä! Nyt me on aina silloin tällöin treenattu liikkeitä lenkeillä, ihan kivoja välipaloja sellaiset. Akira tarjoaa seuraamista todella paljon ja tykkää selvästi treenata, joten mikäs siinä!

Akira ja poseeraamisen taito. Vaikka eihän tässä ollut tarkoitus poseerata,
emäntä vain halusi kuvan iloisesti seuraamista tarjoavasta koirasta (ja
samalla tietysti rikkoi seuraamisasetelman etsiessään parempaa kuvakulmaa).

Agilityssa meillä oli tällä kertaa pieni ratapätkä, jossa oli myös päällejuoksua. Muut olivat treenanneet päällejuoksua viime viikolla, kun itse olin järjestämässä mätsäreitä, joten eihän ne osuudet mitenkään erityisen hienosti menneet, mutta menivät kuitenkin.

Ensin siis vähän linjasta sivussa olevia esteitä, koira putkeen, putken jälkeen hyppy vitosesteen yli, kutosen jälkeen päällejuoksu, sitten kutoseste sivusta kiertämällä A-esteelle, kasihyppy, valssin kautta käännös ysille ja sitten kymppi eri suuntaan kuin lähdössä.

Akiralla ei ollut mitään ongelmia renkaan kanssa, läpi meni epäröimättä joka kerta. Akira myös on alkanut jopa lukea rataa ja siksi minulla olikin kiire saada se hyppäämään myös kolmoseste, muuten kun Akira meinasi lukita putken seuraavaksi esteeksi renkaan jälkeen. Putken jälkeinen rytmitys meni ekoilla kerroilla vähän pieleen, mutta onneksi sen sentään sain korjattua viimeisillä kerroilla. Vitos- ja kutosesteetkin onnistuivat, vaikka päällejuoksu oli minulla kuulemma auttamattomasti myöhässä (en ihmettele, koska en ehtinyt ennen vuoroamme saada sen pääajatusta selville). Akira pinkoi innoissaan A:lle, mutta sieltä alas tuleminen oli vähän hidasta. Häsläsin vähäsen, mutta sain Akiran hyppäämään kasiesteenkin, ihme kyllä. Sen jälkeen taisinkin jo palkata koiran, kun oma ote alkoi lipsua.

Muilla kerroilla päällejuoksuni ei korjaantunut, ja A-este veti Akiraa puoleensa vähän väärissäkin kohdissa. A on vissiin vain niin hauska juttu, että sieltä ei malttaisi pysyä poissa, jos lähettyvillä satutaan liikkumaan. Nauratti se häseltäminen, mutta ehdottomasti palkkasin Akiraa siitä, että se omatoimisesti hakeutui esteelle.

Ja leikki! Se se vasta parasta olikin! Akira ampui ihan mahdottomalla vauhdilla kiinni kettuun ja innostui siitä kerta toisensa jälkeen. Huomasi kyllä, että koira palkkautui lelusta nyt ihan tosissaan. Kyllä meidän kannattaa sitä lelupalkkaa käyttää aina kun mahdollista.

Tällaisia meidän lenkit ovat: pakko leikkiä kävyillä ja tappaa ne pyörimällä päällä.
Hetken kiehnäämisen jälkeen voi ihmetellä, että mites tähän näin päädyttiin. 

Keinuakin otettiin taas pitkästä aikaa. Pyysin toisen ryhmäläisen avuksi hidastamaan keinua, koska en ollut varma siitä, miten Akira tällä kertaa keinuun suhtautuisi. Akira meni keinulle vauhdilla, suunnisti kontaktialueella olleelle namilautaselle ja ei vaikuttanut olevan millänsäkään keinun liikkeestä. Viimeisillä toistoilla keinu sai laskeutua jo lähes vapaasti ja siitäkin huolimatta Akiralla oli heti keinun jälkeen kova into esteelle uudestaan. Pitää ottaa pikaisesti keinua uudelleen, jos vaikka saataisiin tällä tarmolla sitä kehitettyä eteenpäinkin.

Ei siis mitään täydellistä, mutta olin kyllä tyytyväinen meidän ratakertoihin. Akira teki innolla, sain itse vähän rentouduttua ja Akira on selvästi alkanut tosiaan päästä hommasta jyvälle. Ohjaamiseni on edelleen karmeaa, enkä pysty yhtään hahmottamaan kehoni asentoja tai rytmitämään tekemisiäni oikein. Mutta hiljalleen me ilmeisesti edistytään kaikesta huolimatta. Huomaan, että olen rallytokossa paljon rennompi, vaikka agilityssakin jännitys on kyllä onneksi laantunut jo huomattavasti siitä, millaista se oli viime kesänä. Ilo on, että hiljalleen me Akiran kanssa näemmä aletaan löytää se yhteinen sävel. Akira on ihan huippu tyyppi, ja on mahtavaa opetella toimimaan tiiminä!

Kuuli tyhjän koirapuiston kingi.