Talvikauden viimeiset treenit

Tiistaina oli talvikauden viimeiset treenit ja siten tältä erää myös viimeiset treenit hallissa. Kaksi koirakkoa ei päässyt mukaan tälle viimeiselle kerralle, joten treeniaikaa jäi meille muille enemmän. Tarkoituksena oli tehdä kauden päätöksen kunniaksi yksinkertainen rata, johon sisältyi entuudeltaan tuttuja kuvioita (persjättö...) ja rytmitystä. Naureskelin rataan tutustumisen vaiheessa, kun kouluttajamme kertoivat, että tällä kertaa kaikkien tulisi pyrkiä menemään koko rata läpi ja että suoritukselle vielä otettaisiin aikaa.

Rata oli siis varsin yksinkertainen: kolmen hypyn ja yhden putken suorasta linjasta putkeen, putken jälkeen persjätön kautta hypylle ja siitä vasemmalle kiertäen kolme hyppyä lisää. Sen jälkeen koiralle tiukka u-käännös, ohi viimeisen hypyn ja koko sama rata takaisin. Ei mitään ihmeellisyyksiä siis. Kouluttajamme Jani veti ensin radan malliksi läpi oman bordercolliensa kanssa, aikaa meni 19 sekuntia. Sen meni ensin muutama muu ryhmäläisemme ennen kuin uskaltauduin Akiran kanssa radalle.

Ekalla kerralla tuli pari pientä kämmiä. Ensinnäkin Akira kääntyi putkelta pois, koska itse rytmitin juoksuni väärin ja jouduin siten pysähtymään ennen putkea. Putken jälkeen ohjasin ekan hypyn huonosti, jolloin Akira kiersi sen. U-käännöksen jälkeen Akira hyppäsi 9-esteen uudelleen ja ennen putkea jätin persjätön tekemättä, jolloin rytmitys meni taas pieleen ja Akira kääntyi putken suulta pois. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, että saimme koko radan tehtyä ja Akiralla säilyi mielenkiinto hommaan. Olin ihan mielissäni!

Toisella kerralla meillä meni jo paremmin. Ainoat suorat kämmit tapahtuivat 9-esteen luona, kun Akira kiersi esteen (ohjasin taas huonosti) ja sen jälkeen vauhti takkusi hieman, koska itsekin pysähdyin. Pitäisi siis opetella rytmittämistä niin, että en itse pysähtyisi, vaikka koira epäröisikin. Toki kämmin myös taas persjätön kanssa (este 13), mutta tällä kertaa se ei pysäyttänyt suoritusta. Yleisesti tietenkin olisi paljon paljon paljon hiottavaa ja harjoiteltavaa, mutta asia kerrallaan. Aikaa rataan meni ehkä n. 34 sekuntia, mihin olen hyvinkin tyytyväinen näillä taidoilla ja tällä taustalla. Alla video tästä toisesta kerrasta.

Kolmas kerta meni suunnilleen samoin kuin toinenkin. Erona oli ainoastaan se, että Akiran vauhti hidastui hitusen verran enemmän paluumatkalle lähdettäessä. Koirasta kuitenkin huomasi, että sillä oli selvästi rata selvänä jo mielessä, eikä se enää siten tehnyt esteiden välissä koukkauksia kohti minua, vaan suuntasi kohti seuraavaa estettä. Saldo oli kieltäytymisen vuoksi viisi virhepistettä, mutta muuten rata olisi mennyt läpi, jee!

Tässä vielä video ensimmäisestä kerrastamme tällä radalla. Monenlaista hapuilua on huomattavissa sekä koiralla että ohjaajalla, mutta olen nyt itselleni armollinen tämän epätäydellisyyden suhteen. Prosessissahan tässä ollaan. Videossa minusta kivaa on se, miten tohinalla Akira lähtee rataa tekemään. Motivaatio alkaa hiljalleen löytyä!

Kun kaikki olivat vetäneet radan läpi omien koiriensa kanssa, halukkaat saivat mahdollisuuden kokeilla kouluttaja-Janin bordercollien ohjaamista. Se koira menee kuin ohjus! Sen kanssa kyllä saa tosiaan keskittyä ja kiinnittää tarkasti huomiota keholla ohjaamiseen. Muut ryhmäläisemme kävivät testaamassa tätä koiraa ja heistä yksi onnistui vetämään puhtaan radan, se oli kyllä hienoa katsottavaa. Itse en halunnut tätä testiä tehdä, koska halusin, että minulle jää tästä kerrasta tasan niin positiivinen mieliala kuin mitä se oli viimeisen ratakertamme jälkeen.

Noin yleisesti voisin sanoa, että eipä olisi voinut parempaa viimeistä treenikertaa olla. Saimme paljon positiivista palautetta ja minulle jäi itselleni taas optimistisempi käsitys meidän harrastusmahdollisuuksista.  Kouluttajamme muistelivat sitä, miten viime kesänä ja syksynä Akira vielä kulki keskisormi pystyssä kentällä ja treenikerrat koostuivat tyyliin kolmesta yksittäisestä hypystä, joiden jälkeen Akira piti viedä äkkiä tauolle. Tämä siis siksi, että Akiralle muodostuisi kentällä olosta mielikuva hauskana ja vauhdikkaana puuhana ja että se ei ehtisi kertaakaan kyllästyä treeniajalla. Ilmeisesti tässä on menetelty oikein, koska tällä treenikerralla saimme jo tehtyä 17 esteen radan kolme kertaa. Tietenkin osasyytä voi löytyä monesta muustakin asiasta, kuten kastraatiosta ja yleisestä aikuistumisesta, mutta itse haluan uskoa, että myös pitkäjänteisyydellä on ollut oma vaikutuksensa.

On huippua huomata, kuinka voin nykyään pitää Akiraa jo aika rennosti irti hallissa. Minun ei tarvitse pelätä, että Akira lähtisi seikkailemaan viereisille kentille tai tutustelemaan edes oman kenttämme reunalla odottaviin koiriin. Akira on selvästi hallissa asenteella "mitä tehdään, minne mennään?" ja kulkee aktiivisesti kontaktia ottaen mukanani. Välillä toki pitää nuuhkutella hallin lattialta löytyviä herkkuja ja kiinnostavia hajuja, mutta yleinen tekemisen fokus alkaa olla selvillä. Jeee! Huippu Akira! <3

Nyt sitten onkin vielä reilut kaksi viikkoa aikaa ennen kesäkauden alkua. Tämän ajan käytämme Akiran kanssa seuraamisen harjoitteluun, sillä sitä taitoa tarvitaan, kun rallytokon alkeiskurssi alkaa toukokuun puolivälin jälkeen. Eilen treenasimme iltalenkillä joitakin kertoja ja itse uskon, että tämä taito saadaan kyllä ihan ok-tasolla haltuun. Kirjoittelen tästä toisella kertaa lisää.