Akiran treeniblogi: Tauon jälkeistä treenailua

Huh, tulipa pitkä kirjoitustauko! Tähän on kaksi selvää syytä. Ensinnäkin, meillä oli kolmen viikon mittainen treenitauko. Lisäksi uskoni meidän yhteiseen harrastamiseen on välillä horjunut aika pahastikin, mutta nyt onneksi olen taas alkanut suhtautua optimistisemmin. Ensimmäisellä kerralla treenit jäivät välistä, koska Lapin reissumme venähtikin aiottua pidemmäksi (ja mukavaa oli!). Seuraavallakin viikolla peruimme osallistumisemme, koska vielä alkuillastakin mittari oli lähellä + 30 astetta, mikä on ehdottomasti liikaa Akiralle. Molemmilla kerroilla ohjaaja lopulta perui treenit, koska niin moni oli ilmoittanut jättävänsä ne väliin. Emme siis kuitenkaan jääneet mistään paitsi. Pari viikkoa sitten lomani päättyi, ja siitä asti olenkin ollut tiiviisti kiinni työkuvoissa. Iltaisin ei ole ollut mitenkään energiaa kirjoitella blogia, mutta kunhan tämä tästä tasaantuu niin varmasti alan taas päivittää aktiivisemmin.

Kaksi viikkoa sitten pääsimme pitkästä aikaa treenaamaan. Tuolloin oli yhä edelleen varsin lämmintä, ja minulla heti jännitti, miten Akiran kanssa kävisi. Loppujen lopuksi kaikki sujui kuitenkin ihan ok. Tuolloin harjoiteltiin vauhdikkuutta ja esteille hakeutumista. Ensimmäisessä osassa oli viisi hyppyä peräkkäin, ja ajatuksena oli mennä pätkä vauhdikkaasti koiran kanssa. Akira hyppäsi ensimmäisen, jätti kaksi estettä välistä ja hyppäsi kaksi viimeistä. Olin kuitenkin tähänkin tyytyväinen, sillä koira eteni vauhdilla ja aiempaa innostuneemman oloisesti. Tuota pätkää tehdessä tuli kuitenkin huomattua pieni toispuoleisuus: Akira teki pätkän paremmin, kun juoksin sen oikealla puolella. Vasemmalta ohjattaessa ongelmia oli enemmän. Tästä huolimatta olin tyytyväinen, sillä homma ei mennyt nuuhkutteluksi ja houkutteluksi. Nyt pitääkin jatkossa treenata huolellisemmin molemmilta puolilta, vaikka kuvittelin jo aiemmin niin tehneeni.

Varsinaisessa treenivaiheessa pätkä koostui kahdesta hypystä ja putkesta. Putki oli taivutettu U:ta muistuttavaksi kaareksi, ja sen molempien suiden lähellä oli kaksi hyppyestettä. Pointtina oli ohjata koira putkeen, siitä ulostulosuun vastakkaisella puolella olevaan hyppyyn, siitä tiukan käännöksen kautta putken vastakkaiseen suuhun ja siitä taas vastakkaisen puolen hyppyyn. Käytännössä ohjaajan ei tarvinut liikkua paljoa, vaan keskittyä oikea-aikaiseen ohjaamiseen ja apukäden käyttöön nopeissa käännöksissä heti hypyn jälkeen. Me jätimme Akiran kanssa tämän vaiheen välistä, koska ajattelin sen olevan liikaa meille. Minulle pääasia oli, että Akira teki ensimmäisen pätkän motivoituneemmin kuin aiemmin ja mielestäni parasta oli, että en nyt latistaisi vauhdikasta mielikuvaa todennäköisesti epäonnistumiseen johtavalla räpellyksellä.

Pätkän sijaan treenasimme rengasta pariin kertaan ja lopputunnista myös keinua. Akira tarjosi taas 2 on 2 offia, josta nyt olisi tarkoitus päästä pelkästään keinun päässä pysähtymiseen. Akira jossain vaiheessa päätti, että keinu ei taas olekaan kiva tai kiinnostava juttu, vaan olisi kiva nuuhkutella muiden jälkiä sen pinnasta. Onnistumisen jälkeen lopetimmekin nopeasti, ettei aiempi hyvä vire tuhoutuisi tällä treenillä täysin.

Vaikka onkin masentavaa olla se koirakko, jolle kaikkia tehtäviä helpotetaan, niin toisaalta katson sen olevan henkilökohtaisesti hyvää treeniä minulle. Ehkä vielä jossain vaiheessa pääsen yli siitä harmituksesta, että muut saavat todistaa epäonnistumisiamme. Epäonnistumisilla nyt tarkoitan tässä sitä, että emme pysty useinkaan treenaamaan niitä varsinaisia treenin aiheita, vaan keskitymme vaan motivaation kehittämiseen ja siinä tapahtuvista pikku askeleista iloitsemiseen. Vielä kivempi toki olisi, jos Akiran innostus todella syttyisi ja pääsisimme keskittymään ohjauksen treenaamiseen sen sijaan, että vain iloitsen että saatiin joku pätkä mentyä edes läpi. :D

Yleisesti ollaan nyt panostettu siihen, että käydään hiekkakentillä leikkimässä pari minuuttia todella vauhdikkaasti. Kepin heittelyä, takaa-ajoa, painimista, yleistä juoksemista ja lelun repimistä, mikä vaan Akiraa kulloinkin parhaiten innostaa. Jotain edistystä onkin huomattavissa, sillä Akira vaikuttaa innostuvan heti huomatessaan, että olemme suuntaamassa hiekkakentälle. Ajatuksena on saada tämä innostus yleistymään myös treenikentälle, jolloin korkeamman vireen avulla saataisiin vähän potkua yhdessä treenaamiseen.

Viimeksi treeneissä myös tosiaan panostin siihen, että olisimme kentällä vain pienen osan treeniajasta ja tuon ajan tekisimme hommia ihan täysillä. Pahoin pelkään, että ensimmäisten alkeiskurssin kertojen tarmokas, lähes tunnin kestänyt (vaikka vain max. 5 toistoa per treenattava asia sisältänyt) treenaaminen on yksi syy siihen, että Akira on hidas ja haluton. Motivaation herättelyksi siis yritän tehdä treenaamisesta superhauskaa ja nopeatempoista. Minun pitää siis vain hyväksyä se tosiasia, että emme yhdellä kerralla saa työstettyä jotain asiaa kovin pitkälle, koska viivymme treenikerran aikana kentällä yhteensä tyyliin 10-15 min. Toisaalta kuitenkin tosiasia on, että jos koiran motivaatio kuolee täysin niin sitten treenit eivät ainakaan etene. Nyt siis vain panostetaan hauskuuteen, napakoihin 2-3 toistoa käsittäviin pikkutuokioihin ja stressittömyyteen. Koiran ehdoilla eteenpäin. :)

Tähän loppuun kuvia Akiran Lapin reissulta. Akira nautti täysillä siitä, että sai useamman päivän käytännössä juosta vapaana metsän keskellä olleen kämpän ympäristössä, uida lammessa ja leikkiä muiden paikalla olleiden koirien kanssa. Olipa kyllä mahtava reissu!